Onko keskuspankkien inflaatiotavoite vaarallisella tavalla vanhentunut?

Euroopan keskuspankin korkopolitiikan tavoite on pitää euroalueen vuotuinen inflaatio kahden prosentin tuntumassa. Myös Yhdysvaltain keskuspankin ohjauskorkojen taustalla vaikuttava inflaatiotavoite on kaksi prosenttia.

Kahdeksan vuotta jatkuneen äärimmäisen korkoelvytyksen seurauksena euroalueen inflaatio oli ennakkotietojen mukaan elokuussa 1,5 %. Myös Yhdysvalloissa korkoelvytys on vihdoin nostanut inflaation lähelle kahden prosentin tavoitetta.

Keskuspankkien toimintaa voisi tätä taustaa vasten pitää onnistuneena. Ei-toivottuna sivutuotteena äärimmäinen korkoelvytys yhdistettynä keskuspankkien muihin poikkeustoimiin on kuitenkin puhaltanut osake- ja kiinteistömarkkinoille kuplaa. Kyseessä on taloushistorian hyvin tuntema ja lukuisin varoittavin esimerkein kuvaama ilmiö.

Deflaatio on myrkkyä taloudelle, ja siksi keskuspankkien tavoite on maltillinen inflaatio. Kahta prosenttia on pitkään pidetty sellaisena tasona. Kyseenalaista on, onko se enää tai varsinkaan tulevaisuudessa mielekäs tavoite.

Keinoäly, robotiikka, kolmiulotteinen tulostaminen, biotekniikka, keinoliha, hyönteisruoka, aurinkokennoteknologia ja lukuisat muut megatrendit näyttäisivät laskevan tuotantokustannuksia merkittävästi. Seuraukset näkyvät luultavasti laskevina kuluttajahintoina. Sähköautojen yleistyminen ja esimerkiksi herääminen meriliikenteen päästöjen sietämättömään tasoon luultavasti asteittain vähentää öljyn kulutusta, mikä tuskin nostaa öljyn markkinahintaa.

Tätä näkymää vasten voi ajatella, että kahden prosentin inflaatiota ei välttämättä jatkossa ilman voimakasta korkoelvytystä nähdä, vaikka talouskasvu olisi vahvaa. Vahva talouskasvu ja voimakas korkoelvytys taas muodostavat parin, joka kuplariskin takia voidaan perustellusti nähdä uhkaksi talouden vakaudelle.

Koko euroalueen ja yhtä lailla Yhdysvaltojen kannalta oleellinen kysymys on, olisiko 1 % tai jopa 0,5 % jatkossa kahta prosenttia oikeampi inflaatiotavoite keskuspankille. Kun lisäksi huomioidaan haasteet, jotka liittyvät näiden kahden talousalueen globaaliin hintakilpailukykyyn, on vaikea ymmärtää, miksi prosenttia korkeampaa yleistä vuotuista inflaatiota tulisi erityisesti tavoitella.

Olemme nähneet, kuinka osake- ja kiinteistömarkkinoiden kuplat voivat vahingoittaa maailmantaloutta tavalla, josta toipuminen voi viedä vuosikymmenen – tai pidempäänkin. Lisäksi syksyllä 2008 käytiin lähellä länsimaisen rahatalouden romahdusta, jonka mahdolliset seuraukset ovat arkijärjen käsityskyvyn ulkopuolella. Niitä voi liioittelematta hahmotella samalle asteikolle vaikkapa maailmanlaajuisen ydinsodan tuhojen kanssa. Vaikka normaaliaikana ohjauskorkojen taso liittyisi suuren yleisön silmissä vain lähinnä tylsiin talousuutisiin, keskuspankit käyttävät niistä päättäessään valtaa, joka voi ääritilanteissa murtaa koko yhteiskunnan perustukset.

Tuottavuutta jopa mullistavalla tavalla lisäävien teknologioiden nopean kehityksen huomioiden voi maalailla toimivaa ohjauskorkopolitiikkaa, jossa inflaatiotavoite olisi puolen ja yhden prosentin haarukassa. Tällöin talouskasvun ja sijoitusomaisuuserien arvon kiihdyttäminen tai hillitseminen olisivat luontevasti entistäkin keskeisempiä tekijöitä ohjauskorkojen tasoa koskevissa päätöksissä.

Timo Metsola
hallituksen puheenjohtaja
Vuokraturva